Perjantaina lähdettiin äitin ja Minnan kanssa ajelemaan kohti Varkautta. Tavaroitten määrästä päätellen jo hetken mietin, että kuinkahan pitkä tästä reissusta tuleekaan.... kestihän se koko viikonlopun,mutta oli se sen arvoistakin.Nyt mulla on paljon uusia tyttökavereita ja tais muutama poikakin vähän ihastua,kun niin kävivät liehittelemässä.

Tässä minä olen levähdystauolla matkan puolivälissä.

Minnan kanssa tutkittiin vähän ympäristöä,kaunis paikka.

Sitten matka jatkui kohti Leppävirtaa, jossa meille varattu mökki sijaitsi.Sekin osoittautui oikein hyväksi majapaikaksi,olisi siellä peuhannut Jaffan ja Vivan kanssa pitempäänkin.

Tuu Jaffa tänne veteen,ei tää ole yhtään kylmää!!

Meidän lisäksi mökille tulivat pian meidän jälkeen Jaffa emäntänsä Tiinan ja ihanan Sonja tytön kanssa. Illemmalla sitten Viva tuli äitinsä Marjon,iskänsä Kaitsun ja herttaisen Emmin kera.Meillä oli tosi kivaa juosta ja telmiä vapaasti. Kyllä sit unikin maittoi yöllä. Aamusta sitten alettiin herätellä väkeä,jotta päästäisiin jatkamaan leikkejä ennen Varkauteen lähtöä.

Tiiiinaaaaaaaa!!!!!!!! Herätys!!!!!!! Me oltas jo ihan pirteitä!!!

Saatiinhan me väki herätettyä ja päästiin pihalle telmimään.Jaffa lähti hiukan meitä ennen, mutta Viva ja Marjo tulivat sitten meidän kyydissä näyttelypaikalle,koska heidän autonsa jätettiin Kaitsulle ja Emmille.

Näyttelypaikalle olikin tungosta,autokin jäi monen korttelin päähän.Saipahan siinä vetristellä jäseniä matkalla. Vivasta otettiin pistokokeena portilla vielä sirun tarkastus,me päästiin suoraan sisään.Äiti kyllä jo kaiveli paprut esiin valmiiksi,mutta ei niitä sit tarvittu.

Kovasti kehän alku oli myöhässä, oli siinä sitten aikaa jutustella muidenkin kanssa.Äitin piti Tiinalta kopsata näyttelytuloksiakin,vaan tietty se unohti,eikä siinä jänskättäessä jääny millään mieleen, miten kukakin pärjäsi.Vaan meidän junnunarttujen, joihin koko meidän mökillinen kuului,kävi tosi hienosti. Kaikki saimme ERI:n, minä olin JUK2 ja Viva JUK3.

Äitin kamerasta loppui taas patterit, joten näyttelypaikalta ei ole kuvia.Jos joku tuttu on niitä ottanut ja luovuttaa meidän käyttöön,lisäilen tänne myöhemmin.

Sitten kun koko porukka oli kehässä söpöillyt osuutensa,matka jatkui Masin mökille. Siellä riitti kuhinaa,jostain kuulin arvion, että n.40 koiraa sekä ihmiset päälle.Tosi kauniisti kaikki kisailivat yhdessä,ilman kummempia riitoja. Yksi lyhyt turkkinen vanhempi rouva kävi mulle kyllä näyttämässä hampaitaan ja sanoi: prkl!! Minä tietty nuoruuden uhmalla, vaikka äiti on kieltänyt, sanoin takas ruman sanan: v***u!!  Silloin tämä rouva nappas mua nenästä niin, että kaksi pientä reikää jäi nenun päähän.Pitäis kai opetella enempi kunnioittaan vanhempia rouvia.

Oli meillä ohjelmassa koiratanssiakin, hiukan ollaan sitä kieppiä opeteltu jo täällä kotonakin.Ilmakin suosi meitä joten ilta kului joutuisasti.Yöksi mentiin takaisin mökille euroviisuja katselemaan,tai se mitä niistä oli vielä jäljellä...sen jälkeen kukaan ei tainnut keretä kissaa sanoa, kun olimme kaikki syvässä unessa.

Sunnuntai valkeni vielä lämpöisempänä, ihan harmitti ajatella kotiinlähtöä. Kerettiin me vielä käydä järvessäkin lotraamassa Vivan ja Jaffan kanssa.Ainoa rohkea uimari ihmisistä oli Sonja, muut oli lälläreitä.

Tähän kuvaan valittu ne, ketkä ei vettä pelänneet!!

Sisaruksilla on kahdenkeskisiä juttuja...

ÄITIIIIIIIII noi isot tytöt ei leiki mun kaaaaa!!!!!!

No, huolihan ne mut mukaan!!!! Suotta hätäilin, kyllä meistä kaikista tuli hyvät ystävät keskenämme.

Vaan kaikki hauska loppuu aikanaan.Kun mökki oli siivottu,kotimatka alkoi Masin mökin kautta, jonne aamiainen oli katettu. Siellä ihmisten kahvitellessa ja masujaan täytellessä, mulle kävi vahinko. Taisin napata jotain liian innokasta sulhoehdokasta villoistaan ja sieltäkös irtosi iso tukko karvaa mun hampaitten väliin painaen kovasti ikeniä. Silloin multa pääsi kova itku ja lähdin itkien ettimään äitiä.Kovasti mun ympärillä pyöri kavereita ja niilläkin oli hätä että mitä sulle kävi??? Äiti otti sitten syliin ja Maria tuli tutkimaan, mitä on käynyt.Eihän ne tienneet, kun eivät nähneet. Hetken päästä äiti huomasi että mun suusta roikkuu jotain ja mä säikähdin että mua sattuu taas niin varmuuden vuoksi ulahdin. Onneksi Marialla oli pitkät kynnet, joilla hän sai kaivettua koko tullukan sieltä kiristämästä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kotimatkalla pysähdyttiin taas ja mä sain oman jätskin!!

Ilta menikin pötkötellessä, rankkoja on reissut, vaan lähtisin kyllä samantien uudelleen!!  Kiitokset kaikille mukana olleille, olette tosi kivoja kaikki,niin koirat kuin ihmisensäkin!!