Kaarina ja Vesku pyysivät meidän perheen mökilleen Mäntyharjulle. Isillä oli töitä, joten hän kävi siellä lauantaina meidän seurana, me äitin kanssa oltiin koko viikonloppu, kun pääsimme Kaarinan kyydissä lähtemään jo perjantaina. Oli se kiva matkustaa herraseurassa Volvon takapaksissa. Saatiin kaikki, Danny, Feno ja minä,  jätskit, kun odotimme kauniisti äitin ja Kaarinan kaupassakäynnin ajan. Perillepäästyä meikätyttö ampaisi heti uimaan! Danny tuli kaveriksi ja kyllä Fenokin vähän jalkojaan kasteli. Myöhemmin kyllä uitiin kaikki kolme ja lisäuinti tuli Fenolle siinä, kun se putosi laiturilta, hih!

Mä sitten tykkään uimisesta!!

Tää sukeltaminen on tullut kuvioihin tänä kesänä, se vasta jänskää onkin.

Välillä me leikittiin ihan kuivalla maallakin, toi Danny on välillä ihan hupsu naistennaurattaja innostuessaan. Illan pimetessä mentiin äitin kanssa aittaan nukkumaan. Aamulla sitten äiti kielti, ettei saa nyt ennen iltapäivää mennä veteen. Syykin selvisi, kun lähdettiin mun näyttelykassin kanssa kävelemään. Näyttelypäivä!!!

Pojat oli mukana kannustamassa kun odottelen vuoroani.

Kehässä! Piti vielä tarkistaa että äiti on tyytyväinen. Oli se, hymyili mulle!

Paras narttu-kehä ja taas me Lahden tytöt rinnakkain. Tällä kertaa voitto ja SERTI Vivalle, joka muuten oli vielä ROP!!  Hurjasti Onnea!!   Me oltiin siis NUK1, PN2 JA VARASERTI.

Näyttelyn jälkeen käveltiin takaisin mökille ja sitten mulla oli lupa taas mennä uimaankin. Siinä me juostiin ja telmittiin niin pihalla kuin vedessäkin. Vaan illan hämärryttyä Danny pyyti mua laiturille....

Inez, mä olin tosi ylpeä susta päivällä, oot sä aikamoinen likka.

Onhan toi aikamoinen poitsu itsekin.

Lauantaiyönä ei keretty ees kissaa sanoa, kun nukkumatti illalla sänkyyn mentyä meidät yllätti. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkui meidän leikit, vaan kerettiin me käydä poseeraamassa Kaarinalle.

Iltapäivällä piti lähteä takaisin kohti Lahtea, jotta ennätän mun agility-tunnilleni. Vähän kyllä äiti meinas, ettei taida musta olla tänään mihinkään enää, nukuin koko kotimatkan kun taas pojat päivysti vuorotellen nenät lasissa kiinni. Vaan kun kotonakin kerkesi hetken huilia ja näin mihin mentiin niin johan löyty taas virtaa!! 

Menin ekaa kertaa tänään puomiakin. Se tuntui pelottavan aluksi monia kurssikavereita, vaan meikälikka meni reippaasti heti alusta loppuun ja ihan ekalla kerralla. Näin mä sivusilmällä, kuinka Penukin tuli reippaasti heti meidän jälkeen. Putken mä kiersin pari ekaa kertaa, sitten se meni helposti, vaikka se Taina sitä kuinka koitti panna kiemuralle, muka vaikeemmaksi. Tainalla oli muuten paremmat namit kun äitillä, ainakin tällä kertaa. Kesken tunnin saatiin aika räväkkä sadekuurokin niskaan, sekään ei intoa saanut laantumaan, vaan innolla odotamme taas ensi pyhää!!