Meillä on äitin kanssa semmoinen aamurituaali, että aamupissalle pääsen ilman remmiä ja seuraan kauniisti äitin rinnalla kun käymme aamupisulla metsän laidassa ja haemme samalla aamulehden postilaatikosta. Tämä on ollut hyvää harjoittelua, kun siihen aikaan kun äiti aamuvuoroillaan herää (klo 4) ei muita ihmisiä juurikaan näy. Kettuja ja pupuja äiti on kyllä silloin tällöin bongaillut ja toivonut hartaasti, etten minä niitä huomaa.

Tämän aamuisen esitykseni jälkeen en kyllä tiedä jatkuuko perinteet vastakin. Totuttuun tapaan istuin nätisti vierellä äitin aukaistessa ovea. Tapoihin kuuluu,että se on äiti, joka ensin ovesta menee ja minä sitten vasta, kun saan luvan, mutta tänään kiusaus oli suorastaan vastustamaton. Nimittäin naapurin kissa kehtasi leveine naamoineen pällistellä juuri siinä meidän oven takana ja haisteli minulle kuuluvia hajuja!! Meikätyttö päästi semmoisen äläkän, että äiti pahoin pelkää meidän herättäneen koko lähinaapuruston ja sitten mä annoin kyytiä sille kissanrontille. Ei kerenny äitee edes kissaa sanoa kun me Vili-kissan kanssa oltiin hävitty näkyvistä talon taakse.Ja VAUHDILLA!! En mä sitä viitsinyt kauaa jahdata, kunhan sai opetuksen, että mun oven takana ei tartte keekoilla toiste. Sitten samalla vauhdilla ilmestyin talon takaa ja aivan kuten voittajaluokan koirat tokossa, rynnistin äitin viereen millilleen oikeaan asentoon istumaan ja loin kauniin ja viattoman katsekontaktin . Sitten mentiin kuuliaisesti hoitamaan nuo aamukuviot. Äiti on kyllä sanonut mulle, että kissat on oikeesti ihan kivoja ja tykkää niistä, mutta minä olen eri mieltä. En kyllä tunne hyvin yhtäkään kissaa, muttei sen niin väliäkään. PISTE.

Täällä vartioin MINÄ!!!!!!!!!!!!!!!