Tässä kuvassa Hugo ulkoilemassa Camillan kera. Vielä tässä vaiheessa oli hiukka epävarmaa, pääsemmekö lähtemään ensinkään koko matkalle.
Nämä tilanteet taasen pursuavat tulevan matkan jännitystä. Kuva on kylläkin jo paluumatkalta, mutta fiilikset on samat. Tavaramäärä on kyllä kasvanut.
Satamaan päästyämme jouduimme tovin odottelemaan lähtöselvitykseen pääsyä. Me käytiin silloin Hugon kanssa lähtöpissalla. Takanamme olevasta autosta meille hymyiltiin ohi kulkiessamme. Pisuttelut suoritettuamme syykin selvisi. Heillä oli pörrökoira itselläänkin autossa, nimittäin Barbet. Oli muuten komee poitsu, sitä katselin mielelläni vielä toisenkin kerran!!
Laivalla meillä oli häkkipaikat varattuna, mutta ei me siellä kauaa oltu. Kivempaa oli notkua esim. baarissa.
Tässä me baarissa tarkkaillaan kanssamatkustajia.
Laivan kannellakin tovi ihailtiin maisemia. Ei siellä kauaa oltu, tuuli kun meinasi meitin kiharat sekottaa.
Parin tunnin seilaamisen jälkeen saavuimme Tallinnaan. Lyhyt automatka hotellille, sisäänkirjautuminen sekä tavaroiden huoneisiin vienti. Sitten lenkille tutkailemaan paikallisia tuoksuja rinnakkain Hugon kanssa. Lumihankeen jätettiin "käyntikorttimme" mekin, seuraavaksi paikalle saapuville tiedoksi.
Äitin ja Hugon perheen käydessä ruokailemassa ja ostoksilla, me oltiin Hugon kaa aina mun ja äiskän huoneessa odottelemassa.
Menkää vaan, kyllä me ollaan täällä ihan nätisti sen aikaa!!!
HAH HAH HAAAAA!!!! Vihdoinkin kahden!! Mitäs ekaksi tehdään?? Huudellaanko noille naapurihuoneen Lagotoille tsempitykset huomiseen kehään?
Sitten me leikittiin itsemme niin läkähdyksiin, että ruokailemasta palaavat totesivat vesikuppimmekin typötyhjäksi. Janohan siitä riehumisesta oli tullut.
Aamulla heti lenkkeilyn ja aamiaisen jälkeen kohti näyttelypaikkaa. Viereisen huoneen Lagotot tekivät yhtä aikaa lähtöä, ja sovimme ajavamme heidän perässään, heille kun reitti oli jo entuudestaan tuttu. Eikä mennyt aikaakaan kuin hetki, ja olimme perillä. Sit alkoi taas odottelu. Se aiemmin tapaamani Barbet tuli moikkaamaan meitä. Oli oikein ROP-ruusuke matkassa!! Mä kyllä flirttailin ja leikin sen kanssa sen minkä kerkesin. Semmoinen kevyt viaton matkaromanssi ihanan poitsun kanssa. Se kun oli kuitenkin ranskalainen ja äiti on sanonut ettei espanjalaiset voi ottaa vakavasti noita liehitteleviä ranskalaisherroja. Ystäviä olemme kuitenkin jatkossakin, jos joskus jossain satumme tapaamaan!!
Sitten läheni oma vuoromme.
Kehässä Hugo ja Camilla
Äitiiii, mikäs toi tommonen ruusuke on?? Olinks mä hyvä, vai?? Joko mennään?
Tässä poseerauskuva meistä.
Tässä me nyt ollaan: My Big Dream Happiness, SERT, CAC ------>EST MVA
sekä poikani Hugo: Mandinez Shining Star, JUN SERT,JUN VSP, VSP
Noi pokaalit on Hugon, mä vaan satun istumaan niitä likempänä.
Tämä oli äitille ja mulle oikea onnenpäivä, upeaa nähdä kuinka omat lapset pärjää maailmalla!!!
Maanantaina oli taas paluu arkeen ja kotimatkalle lähtö. Kiitokset Hugolle ja hänen perheelleen ihanasta matkaseurasta!!!
Hotellihuoneessa otettu kuva voitonjuhlastamme!!!
Kommentit