Toivotan Kaikille oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulun aikaa!!! 

Kuva on jo vuoden takaa, mutta eipä olla kirjoiteltukaan tänne koko vuonna. Tulkoon siis UudenVuoden lupaus tässä samalla: vähintään kerran kuussa ensi vuonna kertaillaan täällä, missä on menty ja mitä tullut tehtyä!!! Sekä koosteena pikainen katsaus tästä lopuillaan olevasta vuodesta koitetaan väsätä.

Ihan täydestä meni wannabe-perron suoritus altaalla.

Tässä Milo käy suihkussa ennen altaaseen menoa.

Bentleykin odottaa kauniisti oman vuoronsa alkua.

Minä en halunnut tuhlata uintiajastani hetkeäkään!! Se on heti vaan menoksi ja lelut lentämään!!!

Nuoremmat katseli altaan reunalta kokeneempien menoa. Kivaa oli jokaisella.

Porukan pienin Alli janoisena rankan session päätteeksi. Onneksi huoltojoukot olivat toimivat.

Tämä se on ihan huippua!!!!

Penukin tykkäsi kovasti. Se vaan pysyy nahoissaan paremmin kuin mä, se on niin ihanan cooool <3

Oli meillä vähän pientä kisan tynkääkin siitä kumpi ekana maissa. Penu tais voittaa, joten ei siitä sen enempiä.

Lopuksi vielä seniorisarjasta Feno antaa tyylinäytteen.

Ei koti-ikävä vaivannut yhtään, kun sai pöllytellä oman äiskän leluja mielin määrin!!

Tässä tutkitaan saalista kovin tarkasti.

Näyttelypaikalla Herttaa jo odottelikin velipoika Milo.

Milo kehässä.

Tuomarin tarkan silmän alla.

Hertan vuoro asettua tuomarin eteen.

Poseerausta.

Sit juteltiin jänniä odotellessa.

Lopputuloksena upeasti Hertta 2. sija ja Milo VSP. Tässä kotonaan otettu palkintokuva!!

Todella mukavia oli äiskän mielestä nämä kaksi mennyrtä pentunäyttely-viikonloppua. Koskahan mä pääsen taas kehän laidalle?? Kyllä se äiskä lupaili, että kyllä me tänä vuonna jossain käydään. Hyvä niin, siellä saa aina reilusti nakkeja!!! Harrastepuolella meillä on nyt vähän hiljaista, kun harkkahallissamme sattui ikävä suurehko vesivahinko. Hyvää sanottavaa on taasen tästä lumen vähyydestä!! Meidän kannaltamme se on onni, koska kaikki ihanat metsälenkit ovat yleensä tähän aikaan vuodesta vain hiihtäjien käytössä, nyt niitä ei sattuneesta syystä ole tullut yhtäkään vastaan!!

Joo, mee sä vaan......kyllä mä pärjään!! Paapot niitä penneleitä kuitenkin oikeen urakalla. Kerro terveisiä kuitenkin. Äippä sit lähti ja palasi suu korvissa iltapäivällä takaisin!! Kehui mulle kuinka hienoja koiria on Helmistä ja Bentleystä tullutkaan. Kateltiin vielä äipän ottamia kuviakin.

Moi, mä oon Helmi!! Inez-äiskälle ja Penu-iskälle terkkuja!!

Ennen kehään menoa oli pieni rentouttava tuokio.

Hei tuolla kehässä on jo muita, miksi mekin ei mennä jo!!  Ai, ne onkin meidän Italian serkkuja, Lagottoja.

Mulla on ainaskin kesken vielä tää Monan suorittama hieronta.

No, joko nyt ois Bentley sun vuoro?????

Sinnepä siis, kehään näytille!!

Hampaatkin annettiin häntä heiluen tarkistaa.

Helmi esittäytyi myös kilpakumppanilleen.

Ja kauniisti osasi olla jo aloillaankin!

Tuloksena upeasti Helmi Kunniapalkinnon kera "pikkutyttöjen" kakkonen ja Bentley VSP!

Äippä oli tosi ylpeä ekakertalaisten suorituksesta !  Lisäksi hän kehui kuinka ihanaa oli nähdä myös Helmin ja Bentleyn perheitä, joten Suuren suuret Kiitokset Teille kun viitsitte tulla paikan päälle!! Arvostelutkin oli todella hyvät, suorastaan erinomaiset!!!

Ulkona piti vielä hiukan muistoksi kuvata. Helmi tarkkana .

Tuuli huitaisi Bentleyn korvan kaakkoon, on niitä kuitenkin kummallakin puolella omansa.

Hiukan vielä sisarusleikkejä ennen kotiinpaluuta.

Nähdään taas, siskolikka , joohan??

Sitten koitti kotiinlähdön aika.

Hyvää ja Iloista Joulua kaikille!!!!

Aattoilta on vietetty ja meillä olikin oikein mukava ja tunnelmallinen Joulu. Minä sain PALJON herkkuja. Nyt kun tärkein on kerrottu, niin sain minä mm.älypelinkin ja kyllä muutkin lahjoja saivat. Aada ja Viivi olivat kovin innoissaan ja sana Joulupukki lausuttiin moneen kertaan ja kyselyt siitä milloin tuo pukki mahtaakaan saapua.

Aadan kanssa testattiin, onko Joulupukille ja Sini-Tontulle varattu paikka passeli.

Sitten jossain vaiheessa minä menin pesuhuoneeseen syömään herkkuja. Kuulin kyllä, että meille saapui vieraita ja siitä pontevasti ilmoitinkin aluksi. Pääsin minä sit hetken päästä katsomaan, kuka sieltä tuli.

HOU HOU HOU !!!!!!!!!!  Sehän on itse Joulupukki!!!!! Hirmuinen vahtihaukku pukille......hetkinen.... taidanpa haistaa sen rukkasta...ei paha. Entäpä tuo huopatossu??? Sekin on tsekattu ja vaarattomaksi todettu. Entäs sitten Sini-Tonttu? Oi, sekin on Ihqu!!!!  Ei hätää Aada ja Viivi, se on taatusti aito Joulupukki!!!

Ensin pukki ja tonttu lauloivat meille!!

Sitten alkoi lahjojen jako!!

Riemua on pelkkää.....

Hymyyn taipui suut!!!!

Pukin ja juhlijoiden lähdettyä mekin pääsimme rauhoittumaan ja kilttejä olimme tainneet olla, kun pukki jälleen meitä kaikkia oli niin runsaasti muistanut. Tärkeää Jouluna on saada olla Rakkaitten ympäröimänä, kuten Milo-poikani Joulutervehdyksessään sen osoitti. Allaoleva kuva kiteyttää sen!!

Hertta kävi kylässä. Ihana tyttö, käytiin näyttelyharkoissakin hiukan treenaamassa.

Satu emännän mentyä vessaan, Hertta päivysti ovella.

Milo oli jo kerennyt käydä parturissakin. Komea poika löytyi sieltä karvamäärän seasta.

Poseerauskin onnistuu jo tyylillä.

Ulkona muisteltiin vauva-aikojen leikkejä.

Milo vauhdissa.

Poseerauskuva äiskän kanssa.

Bentley rantamaisemissa.

Mätsärissä pojalla riitti ihmeteltävää.

Sitten tultiin synnyinkotia ja äippää moikkaamaan.

Mä ja poikani Bentley.

Mä ja Aada. On mulla innokkaita hoitajia. Ollaan muuten Aadan kanssa samana vuonna synnytty.

Lisäksi Penun kanssa käytiin yhdessä näytelmässä ja Penu oli PU2 ja varasert. ja mä olin PN2. Harrastepuolella sen verran uutta, me kokeillaan nyt Rallytokoa. Hyvin se on alkanut sujua, meillä on kivoja koiria ryhmässä ja kiva on ohjaajakin!! 

Tarkka paikka menossa, vaan nätistihän tuo Milo antaa naamankin parturoida.

TADAAAA!!!!  Tuommoinen poika sieltä karvareuhkan alta paljastuikin. Milo itse on kyllä hiukan sen näköinen että pitääkö sitä vielä nakunakin ollessa kuvata. Taitaa poika tietää että kuva menee julkiseen levitykseen.

Bentley taasen näyttää nauttivan syksyn väriloistosta. Oppinut selkeesti jo poseeraamaankin kameralle!!

Poika on äitiinsä tullut, myöskin uintiin hurahtaneena!!!

Sitten näitä nuorempia, jo hirmusti kasvaneita tämän kesän pentusia.

Hertta ja 6.6kg elopainoa.

Helmi jo 7 kg.

Milo, paino jo pari-kolme viikkoa sitten upeat 8kg.

Bentleykin on päässyt jo 8kg sarjaan.

Nämä tiedot on tulleet hieman eri aikaan, joten suoraan ei painoja voi verrata keskenään. Oli vaan kivempi odotella että jokaisesta oli kuva laittaa näytille!! Kiitokset Teille kuvista, näitä otetaan mieluusti lisääkin vastaan!!

Viime pyhänä me äitin kanssa ja Katja Penun kera lähdettiin metsään. Nakkeja pakattiin taskuun iso läjä. Siinä me sit etsittiin äitin ja Katjan tekemiä reittejä, joille oli nakkeja laitettu sinne tänne. Sitten me oltiin piilosilla oloa. Katja jätti Penun äiskälle ja lähti meneen sitä polkua eteenpäin. Sit kuului merkkiääni ja äiti anto Penulle käskyn lähteä etsimään. Huikean varmasti Penu osasi juuri oikeasta kohdasta poiketa polulta ja kohti piilossa olevaa Katjaa. Sit oli mun vuoroni ja mä tein ihan yhtä huikean suorituksen, sieltä se äiti löyty takuuvarmasti nököttämässä kuusen alla!! Kuljettiin ihan outoja polkuja eteenpäin kunnes äiti tuumasi ettei enää tiedäkään missä me ollaan. No eipä sitä tiennyt Katjakaan. Viimein saavuimme jollekin metsätielle. Katja kaivoi navigaattorin esiin ja selaili selailemistaan, kun mitään nimettyjä teitä ei tahtonut löytyä. Viimein löytyi tuttujakin teitä ja niitä kohden lähdimme taivaltamaan. Välillä navigaattori näytti meidän olevan retkeilytiellä, vaikka olimme kokolailla metsässä, pienen pienellä heikosti erottuvalla polulla. Ehkä siinä on joskus 70-luvulla ollut jonkinlainen retkeilytie.....  Meillä Penun kanssa oli kyllä kivaa mennä rallatella ristiin rastiin.!! Loppumatkasta kyllä tuntui ihan hyvältä idealta kulkea siinä äiskän ja Katjan likellä ihan ilman hötkyilyä. Onneksi ilta ei kerennyt vielä kovin pimentyä, siinä olisi ollut jo liikaa extremeä yhdelle päivälle, vaan aika pian ihmisten ilmoille päästyämme hämärä jo valtasi tienoot. Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa.

Rakas Vinku!!!!!

Äiti haluaa kertoa jotain Vinkusta: Inezin ekan pentueen syntyessä -11 huhtikuussa, Inez kävi aina hakemassa Vinkun pentulaatikkoonsa. Pentujen synnyttyä otin sen pois laatikosta, en tuolloin ymmärtänyt Vinkun arvoa. Hetken päästä Vinku pötkötti jälleen pentulaatikossa!! Siirsin sen lipaston päälle, kohta Vinku taas oli pentujen seassa. Vinku sai siis paikkansa olla yksi hoidettavista. Kun pentujen luovutuksen aika koitti, Vinkun rooli taas korostui. Se suussa kuljettiin iltaisin ja otettiin viereen nukkumaan. Tätä jatkui muutama ilta, sen jälkeen Vinku sai olla lelukopassaan muiden lelujen seassa. Aikaa kului ja Hugo tästä ekasta pentueesta tuli meille hoitoon viikoksi omistajiensa etelän reissun ajaksi. Inez nautti seurasta, mutta viikko vierähti nopeasti ja Hugo haettiin kotiin. Vinku ilmestyi kuin tyhjästä jälleen kuvioihin. Muutamana iltana se vietti taasen yönsä Inezin vieressä. Kun se lojui toimettomana, se pääsi taas lelukoppaan. Muutossa onneksi tuli mukaan, vaikken asiaa mitenkään ajatellut. Nyt tämän H-pentueen syntyessä en enää suuremmin ihmetellyt kun Vinku ilmestyi kuin tyhjästä pentujen sekaan. Nyt sitä ei siirrelty, vaan sai oitis olla kunniapaikalla laatikon nurkassa. Hertan ja Milon lähtiessä uusiin koteihinsa, Vinku sai olla vielä aikalailla omillaan, mutta kun Helmiä tultiin hakemaan, Inez ikäänkuin huomasi että nämähän alkavat käydä vähiin, pennut nimittäin. Inez kyllä toi perheelle Vinkunkin näytille keskelle olkkarin lattiaa. Perhe kuitenkin otti mielummin Helmin. Bentleyn perhettä odotellessa Inez kantoi kaikenmaailman leluja Bentleylle, leikitti tätä kovin ja pesi korvat useaankin kertaan. Kun viimeinenkin pentu oli lähtenyt, näytti että Inez nauttii!!! Se juoksi riehakkaasti ympäri pihaa, teki omia joogavenytyksiään ja toi mulle leluja heitettäväksi. Illan tullen sitten alkoi tämä Vinkun kanssa kulkeminen, jatkuen yhä edelleen. Päivät menee ihan kuten ennenkin, mutta illan tullen löytyy Vinku suusta ja kun sen korvat on pesty ja aseteltu tyynylle, sen viereen on kiva köllähtää.

H-pentue lähti siis viikko sitten uusiin omiin ihaniin koteihinsa ja hienosti tuntuvat kaikki kotiutuneen. Kiitokset kaikille kuvista ja viesteistänne!!!! Tuntuu että jo nyt ovat kovasti kasvaneet!!!!!

Mandinez Honey Boo Boo eli Hertta ja perheensä

Mandinez Hero Lady elikkäs Helmi  perheensä kanssa

Mandinez Heartbreaker, tutuille Bentley kera perheensä

Mandinez Happy Days alias Milo perheensä kera.

Kiitokset vielä kaikille tämän pentueen kanssa tekemisissä olleille: Uudet perheet, pentujen isukki Penu sekä Katja, omat vanhempani jotka avustivat hoitamisessa aina tarvittaessa, oma työnantajani Isku Oy antaessaan kiireaikaankin mulle äitiyslomaa sekä ihan kaikki te jotka kävitte pentuja katsomassa ja samalla sosiaalistamassa niitä!!! Teitä oli onneksi paljon!!!!

Ihana, mutta työntäyteinen kesä lähenee loppuaan. Äippä sanoi että nyt mä en enää käy miehelässä sillä silmällä. Kun on 10 upeaa pentua aikaansaanut, se riittää. Nyt taas täysillä keskitytään harrastuksiin ja kenties kokeillaan joitain uusiakin juttuja. Mulle se kyllä sopii!!!  Kävipä meillä isosisko Shania toistamiseen auttelemassa hoitotätinä. On siitä tullut hieno tyttö, nätisti leikitti pieniä jälleen....ja selkeesti nautti pikkusisarusten seurasta.

Ensin oli työnjaon paikka.

Milo oli vapaaehtoinen malli leikityksen esittelyssä, muut seuraa vieressä.

Siinä sitten kimpassa peuhattiin!!

Kaiklla oli kivaa!!!

Hoitotätien aatelia, Shania!!!

Täältä tullaan elämä!!!

Rankkaa työtä on riehuntakin.

Suuri saalistaja!

Sisarusten viimeinen paini pentulassa.

Viimeinen yhteispotretti tällä erää. Toivottavasti näitä tulee vielä ajan saatossa monia lisää!!!

Tänään saapui Kennelliitosta koirien rekkarit. Nyt on jokaisella omat viralliset nimet:

Mandinez Honey Boo Boo

Mandinez Hero Lady

Mandinez Heartbreaker

Mandinez Happy Days