Nyt on vuoden vaihtumiset juhlittu, enkä pelännyt yhtään raketteja.Lauantaista aina torstaihin asti kuulimme rakettien pauketta...kukapa siihen ei tottuisi.Aattoyönä äitin kanssa katselin ikkunasta kun muut paukuttelivat pihalla pommejaan.
Eilen sitten alkoi arkinen aherrus ja aloitin TOKO-kurssin pennuille. Siellä oli taas uusia kavereita, mutta en saanut pistää leikiksi tällä kertaa kun äiti sanoi että nyt ollaan nätisti ja opetellaan käyttäytymään kauniisti. NOH, olin mä kauniisti aina kun arvelin lihapullia tarjoiltavan mutta sit taas hämähäkkinä kaikki raajat levällään kohti lähimpiä kavereita....olis nekin halunnut mun kanssa leikkiä, mutta kun ei niin ei.
Tänä aamuna sain kovasti kehuja kun menin tökkimään äitiä hereille, kun ihmettelin et miksei se töihin aio lähteä.  Heräsihän se ja silitteli mua hetken katsoen samalla kännykästä kelloa. 5.38!!!!  Äiti kyllä kokolailla ketterästi ampaisi sängystä ja aloitti silmittömän ryntäilyn kun klo 6 olisi pitänyt olla töissä. Isi nousi sit kanssa keitteleen kahvia kun me lähdettiin aamukakkalenkille.Äiti kehui kuinka olen hänen oma rakas herätyskellonsa, muutoin ois uni vielä maittanut ties kuinka pitkään.Kerkesihän ne sit aikanaan lähtemään sinne töihinkin , myöhästyen vain hiukkasen ja mä pääsin huilimaan...on se rankkaa aina noita vahtia.

Aina valmis kuin partiolainen!!!