Tänään käytiin metsälenkillä. Onneksi Katja ja Penu tuli mukaan,sain minäkin taas kunnon lenkkeily-ja peuhaamisseuraa. Kyllähän se äitinkin kanssa kiva on metsässä juoksennella, mutta Penu on vikkelämpi jaloistaan ja muutenkin ymmärtää kaikkien tuoksujen perään enempi. Katja sit vuorostaan pitää äitille seuraa ja ne höpöttelee omia juttujaan. Kamerat oli kummallakin mukana.En tiedä Katjan otoksista, mutta äiti ei saanut yhtäkään kunnon kuvaa,me kun olimme niin nopeita liikkeissämme.
Minun korvat lepattaa tuolla alalaidassa. Piti juosta kattomaan että mihin se äiti jäi kupeksimaan......
Sit me leikittiin mettänpeikkoja kiiluvine silminemme. Hetken päästä meitä vastaan juoksi hirmuista kyytiä Dalmatialainen. Onneksi se oli kiltti,kun omistajansakin tuli vasta kymmenien metrien päästä. Vähän mä kyllä pelkäsin sitä ja näytin hammastakin aluksi,sitten se osoittautu ihan hyväksi tyypiksi kuitenkin.
Hiukan aikaa huilittiin mättäällä,niin jo taas kaivettiin kameroita esiin.Parin tunnin kävelyn jälkeen palattiin kotiin ja me päästiin Penun kanssa yhdessä suihkuun. Sitten me saatiin luut, kun meiän äiteet joivat kahvia. Vieraiden lähdettyä olikin sopiva aika kauneus-unille!!!
Kommentit