Toiminnan täyteinen viikko takana,on ollut kivaakin!! Maanantaina me äitin kanssa hoidettiin Aadaa, siinä sitä hommaa onkin, huh huh!! On se pieni ihminen kyllä kiva ja sen jäljiltä riittää pöydän alla kivasti evästä. Osaa jo silittääkin mua kauniisti, eikä enää tukistele samalla. Agilityharkkojen parissa meni sitten tiistai ja keskiviikkona meillä oli sitten treffit Riinan, Emman, Oonan ja Penun kanssa. Oona on ihana (toi on sit vaan äitin mielipide, musta se riiviö oli huolestuttava söpöilyuhka mulle) pikkuinen perropentu, nyt 13 viikkoa.Tullut siis ikäänkuin pikkusiskoksi Emmalle Laronja`s kennelistä.  Penu oli kovin mielissään, kun ympärillä pyöri tyttöjä ja vain ja ainoastaan tyttöjä. Onneksi tilaa oli isolla kentällä juosta pimeän tulosta huolimatta. Äiti koitti kuvata tuota Oonaakin, mutta pimeässä mustan koiran kuvaaminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Ehkä sit toinen kerta... Torstai otettiin hiukan rennommin, oli aika väsy olo niin äitillä kuin mullakin. Äiti kehtas jopa sanoa että minua sai vetää lenkillä kuin pulkkaa perässä.. tuon se on kuullut joskus Katjalta kommenttina Penusta. Pyhäinpäivänä muistettiin jo poismenneitä eläinystäviä viemällä Ressunpuistoon haudalle kynttilä. Tuo Ressunpuisto sijaitsee heti ihmisten hautausmaan (Levon) jälkeen ja oli todella kaunis näky katsella sitä kynttilämerta molemmissa paikoissa.

Vesikoirien pikkujoulujakin suunnittelivat Kaarina ja äippä. Taisivat jo kutsutkin saada laitettua kaikille postituslistalla oleville. Sitten me soviteltiin, vieläkö viimevuotiset talvivaatteet mahtuu ylle.

Tää on ihan hyvä, ei ole tullut kiloja liikaa...

No, kai tääkin menee vielä.

Samoin tämä, mutta ei kai mun oikeesti tartte kantaa mitään kakkapussia mukanani tuolla taskussa??