Lauantaiaamuna kävimme kylässä Nastolassa. Sieltä sain uuden kaverin,itseäni n. vuoden verran nuoremman ihqun seropi-poitsun, Nallen.

Kauaa ei Nalle joutanut matolla makoilemaan, siitä meikälikka piti huolen..

Hurjaa taistelua....

Osaan minäkin näyttää pelottavalta!

Välillä hetki hengähdettiin. Sit AINA,kun leikit parhaimmillaan, niin jo pitää lähteä. Nyt oli kyllä hyvä syy, nimittäin Vesiäistreffit!! Katja ja Penu poimittiin kyytiin kotimatkalla ja sit kohti Orimattilaa. Oli  meillä upea treffipaikka, kota lämmittelyyn nokipannukahveineen, sekä kenttää missä juosta. Pakkasta oli rapsakat yli 20 pykälää, vaan pikku lenkki kuitenkin heitettiin. Äiti unohti jälleen kameran kotiin, mutta ystäviemme Kaarinan sekä Marin (kennel Vivaracho) blogeista voitte kurkata kuvasaalista. Linkit löytyvät tuosta sivupalkin Kavereitamme kohdasta.

Maanantaina meikätyttö sai sitten taas uuden kaverin, Pipan. Meidän äiskät tapasi tuossa meidän pihalla, niin oli siinä meillä ihmettelemistä kun vesiäisiä tulee taloyhtiön parkkikselle....yleensä ne on kaikki tulleet meille kylään,vaan ei tällä kertaa. Menivät juuri naapuriin muuttaneelle nuorelleparille kylään. Äiskä teki treffit Riitan kanssa ja siten tutustuin Pipaan. Yleensä Pipa leikkii`siskonsa` Lunan kanssa,vaan nyt Luna jäi kotiin ja Pipan kanssa tehtiin tuttavuutta. Toisella kerralla sitten Lunan vuoro.