Viikolla sattui yx jänskä juttu. Ihan normaalisti iltalenkille lähdettiin ja kotikatua mentiin kohti Kytölää. Siinä ihan suoralla pätkällä äiti rupes ihmetteleen, että mikä kumma tulee meitä suoraan kohti ja ainaskin sata lasissaYllättynyt! Onko se kissa??? koira?? pupu? kettu? vai mikä ihme sieltä tulee sen näköisenä että jyrää meidän kummankin yli! Mä aloin jo vähän murrata moiselle. Sit mä hoksasin että sehän on pupu, tosin tämä taisi olla joku kamikaze-pupu omaa harakiriään yrittämässä, senverta vakuuttavaa oli lähestyminen. Yhtäkkiä, noin 2-3metriä ennen meitä, pupulla tais mennä jotain pöksyyn.....ainakin se teki täydellisen ysikympin oikeelle ja siitä ojan poikki metsään. Minä perässä niin että naru oli sangen piukeena ja jos yhtään liukkaampaa ois ollu, ois äitikin ittensä sieltä ojasta löytäny Nolostunut No, oisinhan mä varmaan sen kiinni saanu, mutta kun mulla oli toi äiti painolastina mukana, niin pupu hävisi näkyvistä.

Eilen lähdettiin Renkomäen hallille mätsäriin. Äiti oli katsonut,että siellä on miestuomari, joten ajatteli sen olevan mulle hyvää treeniä, kun vähemmän on miestuomareita kohdalle osunut. Katjaa ja Penuakaan ei tarvinnut kovasti maanitella, vaan lähtivät mielellään mukaan. Siellä oli muitakin vesikoiria, pennuissa oli Trivi ja Toffe, jotka kumpikin esiintyivät tosi tyylikkäästi, vaikka vielä nuoria ovatkin. Näkyi siellä joku portugeesi ja lagottokin olevan. Paikka oli aivan tupaten täynnä jo klo 11.30 kun paikalle saavuimme. Lähdettiin siitä kävelylle, kun ilmottautumiset oli saatu hoidettua. Pennut, joita oli jo silloin n.30,oli ennen aikuisia isoja, joten aikaa oli riittämiin Penun kanssa riekkua.Äiti ja Katja olivat huolella topanneet itsensä, kun ilmoituksessa sanottiin isojen koirien arvostelun mahdollisesti olevan ulkona.Hyvin siis tarkenivat. Lenkin jälkeen sitten odoteltiin vuoroamme, ensin autossa, sitten hallilla. Tällä kertaa mun vuoro oli ennen Penua. Meidän pariksemme tuli kaunis isovillakoira, jota kammattiin ainakin tunti ennen kehään pääsyä, joka karva kohdalleen. Esittäjänä herra puvun takissaan tyylikkäänä. Siinä me äitin ( henkselitoppahousuissaan) kanssa tunnettiin itsemme harmaavarpusiksi kanarialinnun vierellä. Mulla just just lumipaakut jaloista kuivahtaneet. Parhaamme kuitenkin yritimme. Saimme palkaksi herkkutikun, joka oli sidottu sinisellä nauhalla, sekä tuomarin sanat meitsin upeasta liikkumisesta. Äiti antoi tikun mun suuhun ja se suussa ylväästi poistuin kehästä. Sitten kaksi paria välissä ja Penun vuoro tuli. Mä kattelin ylpeenä Penun menoa kehässä,on se vaan komee! Penun parina oli joku Riiseni. Penukin sai samanlaisen sinisellä koristellun herkkutikun sekä kehuja liikkeestä. Tuomarista pidimme kovin, silloin mätsäri on maksunsa väärtti, kun tuomari antaa palautetta, perustelee valintansa ja kertoo mikä oli hyvää, missä voisi parantaa. Sitten taas odoteltiin sinisten kehään menoa. Vähänkö oli ihanaa kun meitä oli enää 4 jäljellä ja molemmat Penun kanssa mukana!! Penusta tuli upeasti sinisten 3. kakkoseksi tuli joku kultsu ja sit mä oli 1.!!!   Sitten taas vaihteeksi odoteltiin BIS-kehää. Kyllä mä näin äitin naamasta, kuinka se oli musta ylpeä, vaikka siinä rupsi jo nälkääkin pukkaamaan. Loppujen lopuksi olin vielä BIS-5!  Mukavat oli taas palkinnot viedä kotiin näytettäviksi.

1291628366_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuon punaisella nauhalla suljetun pussin yritin jo kähveltää, vaan äiti sanoi että ruoka ensin, sitten herkut.

1291628509_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaarinalta saimme ihanan viestin, jossa sanottiin: Wautsi!! Onnea prinsessa Inez, lumikenttien kaunotar!