Niin pääsi käymään, että meikätyttö rakastui! Oltiin me jo loppukesästä Dimasin kaa kovin ihastuneita toisiimme, vaan tällä kertaa saimme olla ihan me kaksi vain......ja ilman esiliinaa!! Kovin kiihkeä oli tapaamisemme heti alkumetreistä lähtien, äiti ei kerennyt ruokia laittaa jääkaappiin kun me olimme jo tositoimissa. Me ei vaan maltettu pitää tassujamme erossa toisistamme. Siinä ei auttanut äitin muuta, ko laittaa kihlajaiskakkumme pöytään.
Söivät sen kyllä ihan kolmisin, Sini, Kaarina ja äiti. Mä sain sentään lautasen nuolla sit lopuksi. Dimas ei niin makeasta välittänyt.
Pihalla me saatiin telmiä sydämen kyllyydestä.
Välillä kuiskuteltiin salaisuuksia.
Myös uutta takkiani kehuttiin.
Eikä siinä hyytävä pakkanen tuntunut missään kun rakkaus roihusi rinnassa.
Iltasella hempeiltiin lähekkäin.
Vaan kaikki päättyy aikanaan, kuin myös yhteinen viikonloppumme. Äitiä jänskättää jo kovin, on puhunut jotain pennuista ja jostain ihme ultraan menosta sit tuonnempana. Jänniä aikoja meillä taitaa olla edessä.
Kommentit