Herra C, vaaleansininen Hugo muutti tänään Muurameen. KeskiSuomi komistui kerralla minun pikku hurmuripoikani myötä. Tämä päivä ei aluksi tuntunut menevän putkeen millään lailla. Aamulenkillä äitin kanssa kävelin tosi reippaasti, mutta on se vaan ällöttävää kun maitoa suihkuaa joka askeleella pitkin asvalttia. Kotiin päästyä äiti kyllä yritti hoitaa minua suihkuttelemalla lämmintä vettä ja hieroen meitsin tissejä. Olis kyllä Dolly Partonkin nyt vihreenä kateudesta, jos tavattais. Kiitos Marin, sain kipulääkettä ja se hiukka helpotti tukalaa oloani. Mutta siihen Hugoon palatakseni, niin mentiin taas pihalle hyvissä ajoin ennen Hugon perheen tuloa, jotta penskat saivat leikkiä. Leikin minäkin niitten kanssa, se on ihan kivaa peuhata lapsostensa kera. Perheen saapuessa Carmen esitti villikkotytön elkeitään ja yritti karkailla tämän tästä pois piha-alueelta. Taitaa neiti tietää, että sitä on odottamassa tooooooooosi iso piha ja koirakaverikin sitten viikon päästä. Mä olen siellä käynyt, niin tiedän kyllä mistä puhun. Hugo esitti taitojaan rappusissa ja sit mentiin sisälle. Joitakin paperihommia siinä rupesivat tekemään, ne oli meistä niin tylsää kuunneltavaa niin me pentujen kanssa otettiin torkut. Ennenpitkää äiti tuli ottamaan Hugon syliin ja sanoi että mäkin pääsen ulos saatille. Siellä sit otettiin muutama kuva.

1307819387_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä Hugon perhe,Heikki, Camilla ja Maija, minulla (joka en siis kuulu kauppaan) höystettynä. Äitin Hugoa ulos kantaessa näin taas kyyneleen sen silmäkulmassa. Tuli mullekin hieman haikea olo kun näin pesue pienenee. Siispä haukahdin Hugon perään ja Hugo varmasti sen kuuli ja ymmärsi että äiti huusi perään: Hugo, muista pitää itsesi aina miehenä ja nähdään pian!! Illalla tein äitin mielestä jotain omituista, kannoin piha-alueelta kaikki lelut pois ja vein äitin jalkoihin. Siinä ei minusta mitään omituista ole, kun ei ole kohta leikkijöitäkään, ei tarvita lelujakaan. Paitsi ehkä joku kiva lelu Mulle.