Mä kuvittelin että on tosi kiva juttu kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa. Nyt niitä on kuitenkin ikävä! Äiti on koittanut keksiä mulle kaikkee kivaa tekemistä, käyty uimassa kun keli sallii ja tehty metsälenkkejä jolloin olen saanut juosta vapaana kaikkien jänskien hajujen perässä sydämen kyllyydestä. Mutta. Jotain puuttuu!! Käyn useasti pentulan puolella, kurkin sängyn alle jossa pennut tykkäsivät nukkua ja nyyhkinkin välillä. Joka ilta etsin rakkaan Vinkuni, asettelen sen tyynylle ja käyn viereen nukkumaan, kunhan olen pessyt Vinkun korvat ensin.

Rakas Vinku!!!!!

Äiti haluaa kertoa jotain Vinkusta: Inezin ekan pentueen syntyessä -11 huhtikuussa, Inez kävi aina hakemassa Vinkun pentulaatikkoonsa. Pentujen synnyttyä otin sen pois laatikosta, en tuolloin ymmärtänyt Vinkun arvoa. Hetken päästä Vinku pötkötti jälleen pentulaatikossa!! Siirsin sen lipaston päälle, kohta Vinku taas oli pentujen seassa. Vinku sai siis paikkansa olla yksi hoidettavista. Kun pentujen luovutuksen aika koitti, Vinkun rooli taas korostui. Se suussa kuljettiin iltaisin ja otettiin viereen nukkumaan. Tätä jatkui muutama ilta, sen jälkeen Vinku sai olla lelukopassaan muiden lelujen seassa. Aikaa kului ja Hugo tästä ekasta pentueesta tuli meille hoitoon viikoksi omistajiensa etelän reissun ajaksi. Inez nautti seurasta, mutta viikko vierähti nopeasti ja Hugo haettiin kotiin. Vinku ilmestyi kuin tyhjästä jälleen kuvioihin. Muutamana iltana se vietti taasen yönsä Inezin vieressä. Kun se lojui toimettomana, se pääsi taas lelukoppaan. Muutossa onneksi tuli mukaan, vaikken asiaa mitenkään ajatellut. Nyt tämän H-pentueen syntyessä en enää suuremmin ihmetellyt kun Vinku ilmestyi kuin tyhjästä pentujen sekaan. Nyt sitä ei siirrelty, vaan sai oitis olla kunniapaikalla laatikon nurkassa. Hertan ja Milon lähtiessä uusiin koteihinsa, Vinku sai olla vielä aikalailla omillaan, mutta kun Helmiä tultiin hakemaan, Inez ikäänkuin huomasi että nämähän alkavat käydä vähiin, pennut nimittäin. Inez kyllä toi perheelle Vinkunkin näytille keskelle olkkarin lattiaa. Perhe kuitenkin otti mielummin Helmin. Bentleyn perhettä odotellessa Inez kantoi kaikenmaailman leluja Bentleylle, leikitti tätä kovin ja pesi korvat useaankin kertaan. Kun viimeinenkin pentu oli lähtenyt, näytti että Inez nauttii!!! Se juoksi riehakkaasti ympäri pihaa, teki omia joogavenytyksiään ja toi mulle leluja heitettäväksi. Illan tullen sitten alkoi tämä Vinkun kanssa kulkeminen, jatkuen yhä edelleen. Päivät menee ihan kuten ennenkin, mutta illan tullen löytyy Vinku suusta ja kun sen korvat on pesty ja aseteltu tyynylle, sen viereen on kiva köllähtää.

H-pentue lähti siis viikko sitten uusiin omiin ihaniin koteihinsa ja hienosti tuntuvat kaikki kotiutuneen. Kiitokset kaikille kuvista ja viesteistänne!!!! Tuntuu että jo nyt ovat kovasti kasvaneet!!!!!

Mandinez Honey Boo Boo eli Hertta ja perheensä

Mandinez Hero Lady elikkäs Helmi  perheensä kanssa

Mandinez Heartbreaker, tutuille Bentley kera perheensä

Mandinez Happy Days alias Milo perheensä kera.

Kiitokset vielä kaikille tämän pentueen kanssa tekemisissä olleille: Uudet perheet, pentujen isukki Penu sekä Katja, omat vanhempani jotka avustivat hoitamisessa aina tarvittaessa, oma työnantajani Isku Oy antaessaan kiireaikaankin mulle äitiyslomaa sekä ihan kaikki te jotka kävitte pentuja katsomassa ja samalla sosiaalistamassa niitä!!! Teitä oli onneksi paljon!!!!