Eilen jo otettiin hiukan varaslähtöä mun synttäreihin, kun pentujemme isä, Dimas tuli mua tervehtimään! Oi, se oli iloinen jälleennäkeminen!!  Tai mä oon tottapuhuen ottanut semmoisen taktiikan, että mä esitän sellaista vaikeasti tavoiteltavaa ekat 10min. sitten voi alkaa jo leikkiä yhdessä. Tämä siksi, ettei kukaan luule vahingossakaan et mä oisin joku helppo nakki!  Eli siis alun naisellisten kimahtelujeni jälkeen meillä synkkas edelleen hyvin.

Tässä me nyt  olemme jälleen yhdessä!!!   Tosin me Dimasin kanssa päädyttiin yhdessä eroon  pitkän välimatkan takia ja koska pennutkin ovat jo isoja. Sydänystävinä pysymme kuitenkin edelleen, vaikka nyt tämän meidän virallisen suhteen rauettua on kummallakin oikeus vapaasti ryhtyä uusiin suhteisiin.

Tässä vielä Kaarinalta lahjaksi saamani taulu vuoden takaa, jolloin pesueemme oli vielä pikkupalleroisia.
Tänään sitten oli kakkua tarjolla.

Koitappa muuten ite vielä hymyillä jos suusta ihan kuola valuu....no eikö jo nyt saisi maistaa??

AAAAHHHH!!!!  Tätä hetkeä on taas jo vuosi ootettukin!!!

nami nami nami aivan huippua!!

Kohta alkaa olla valmista, vielä viimeistelyä vaille!!!  Äiti, ens pyhä on äitienpäivä....saanhan mä sit samanlaisen kakun taas??  Ja jos oot oikeen ihana, niin vois olla vaikka jokaiselta pennulta niinko oma nimikkokakku??? ÄITIII ÄITIIII.... no se ei tainnu nyt oikein lämmetä mun idealle. OK, 1 riittää, joohan??

 
MANDINEZ S-PENTUE TÄNÄÄN 1-VUOTTA!!!!

Äippä täältä lähettelee hurjasti Onnea omille pienille, jo isoiksi kasvaneille komeille ja kauniille pennuilleen!!!  Harmi, etten pääse mukaan teidän juhliinne, sillä olisin kyllä mieluusti syönyt teidän kaikkien maksalaatikkokermaviilikinkkumaksamakkaramitälie-kakkunne!!! Tai mitä hyvänsä herkkuja sitten saattekaan. No, kohtahan tässä pukkaa sit omatkin synttärijuhlat ja te pikkupallerot ette ole enää tänä vuonna viemässä päivän juhlakalulta, eli minulta kaikkea huomiota!!
 On ollut antoisaa seurata teidän elämäänne ja upeasti olette kukin tahoillanne pärjänneetkin, lajista ja mielenkiinnosta huolimatta. Mukavan sosiaalisia ja näyttelymenestystäkin saavutettu. Toivotaan, että vielä kaikki terveystuloksetkin tuottaisivat mielihyvää!!  Ai että mä olen teistä ylpeä!!!!  Isännekin Dimas on teistä kovin ylpeä!!
Tässä muutamia kuvia päivänsankareista!!


Tässä Mandinez Sand Storm  "Paso"



Mandinez Shining Star  "Hugo"



Mandinez Sun Shine  "Shania"

Tähän hätään en saanut muista tuoreita kuvia, mutta lisäillään niitä sit myöhemmin. 



Mandinez Summer Fresh  "Elmo"  ja synttärikakku



Tässä toinen rinsessoista, Mandinez Sunny Beach, " Caro"-neiti herkuttelemassa.

Meillä oli äitin kanssa viikko 9 talvilomaa. Niin oli Hugollakin ja hänen perheellään. Hugo tuli meille viikoksi hoitoon, kun muu perhe oli lomailemassa ulkomailla. Minusta se oli ihan huippua!! Me käytiin mummilassa ja Hugo hurmasi myös mummin ja Ukin, mähän olen kietonut ne tassuni ympärille jo ihan pennusta asti. Sunnuntaina me käytiin sit koirakylpylässä Hyvinkäällä.Mukanamme olivat myös Penu, Doris ja Baila. Siellä oli ihanaa taas hypellä piiitkillä loikilla altaaseen!! Hugo oli ainut joka ekakertalaisena sai liivit päälleen ja uittajan. Ei sen kauaa tarttenu niitä liivejä pitää ko uimaope sano et tää on kyl niin vesikoira, ettei se mitn liivejä tartte!! Siellä sit uitiin kaikki täysillä koko puoltuntinen ja kotimatka oli aika hiljainen. Maanantaina meillä oli ohjelmassa agilitya ja sinnekin Hugo tuli tietty mukaan. Se on fixu tuo minun poikani, muutaman kerran jälkeen meni putkea kuin ohjus. Sit ko äiti sitä kovin kehui, se sai hirmusen hepulin ja viiletti ympäri rataa kuin tuulettaen omaa upeaa suoritustaan. Lenkkeiltiin myös kovasti, oli tosi upeat ulkoilukelitkin. Lisäksi pihalla saatiin juosta ja peuhata ihan vapaana. Loppuviikosta käytiin Riihimäellä Maritan luona kylässä, tai sinne mä en päässy mukaan mut äiti meni Hugon kanssa. Mä vähän yllätyin kun äiti toi mun pojan alasti takaisin. Tokihan mä oman poikani tunsin, mutta oli se kyl erinäkönen ihan nakuna.

Tommosena karvapallerona Hugo tuli meille.

Tämmösellä pikkuturkilla se lähti sit kotiapäin.

Vähänkös mua nauratti!!!
Mutta ennen tota turkin ajelua me keräiltiin kilpaa lumipalleroita turkkeihimme.

Kumpikin keräsi ihan kiitettävästi rinnukset ja mahanaluset täyteen. 

Ja mä jäin tällä tuloksella toiseksi, Hugolla oli vielä muhkeemmat pallurat.

Ystäväni Tiia kävi meitä myös leikittämässä, kun tuli omalle mummolleen kylään meidän naapuriin. Kivaa oli kaikilla meillä kun Tiia heitteli lumipalloja meille.

Leikkihetken jälkeen Hugokin oli ihan väsy.

Lauantaina meille oli oikeen juhla-ateria, saatiin peuran luuta herkutella! Illemmalla sit meille koitti Hugon kanssa eron hetki, kun perheensä saapui omaansa noutamaan. Hugo oli kyllä niin tohkeissaan, ei tiennyt kenen luona olisi ja ketä kulloinkin pusuttelisi.....siispä jakeli niitä minkä kerkesi ja oli niin tohkeissaan. 
Minulla alkoi juoksut juuri tuolloin lauantaina, joten äitin mielestä se oli kyllä ihan hyvä ajoitus Hugon lomailun päätteeksi. Sitten mua ei naurattanut enää yhtään kun pyhäaamuna äiti teki mustakin nakun!! Onneksi ei ollut poika enää näkemässä!! 

Itseasiassa tää keväisempi look on ihan jees.....askelkin kulkee paljon keveämmin.

Viime viikonlopun vietin poikani Hurmuri-Hugon kanssa Tallinnassa. Oli meillä tietty henkilökunta mukana, eli äiti sekä Hugon perhe: Maija, Heikki ja Camilla. 

Tässä kuvassa Hugo ulkoilemassa Camillan kera. Vielä tässä vaiheessa oli hiukka epävarmaa, pääsemmekö lähtemään ensinkään koko matkalle.

Nämä tilanteet taasen pursuavat tulevan matkan jännitystä. Kuva on kylläkin jo paluumatkalta, mutta fiilikset on samat. Tavaramäärä on kyllä kasvanut.
Satamaan päästyämme jouduimme tovin odottelemaan lähtöselvitykseen pääsyä. Me käytiin silloin Hugon kanssa lähtöpissalla. Takanamme olevasta autosta meille hymyiltiin ohi kulkiessamme. Pisuttelut suoritettuamme syykin selvisi. Heillä oli pörrökoira itselläänkin autossa, nimittäin Barbet. Oli muuten komee poitsu, sitä katselin mielelläni vielä toisenkin kerran!!
Laivalla meillä oli häkkipaikat varattuna, mutta ei me siellä kauaa oltu. Kivempaa oli notkua esim. baarissa.

Tässä me baarissa tarkkaillaan kanssamatkustajia.

Laivan kannellakin tovi ihailtiin maisemia. Ei siellä kauaa oltu, tuuli kun meinasi meitin kiharat sekottaa.
Parin tunnin seilaamisen jälkeen saavuimme Tallinnaan. Lyhyt automatka hotellille, sisäänkirjautuminen sekä tavaroiden huoneisiin vienti. Sitten lenkille tutkailemaan paikallisia tuoksuja rinnakkain Hugon kanssa. Lumihankeen jätettiin "käyntikorttimme" mekin, seuraavaksi paikalle saapuville tiedoksi.
Äitin ja Hugon perheen käydessä ruokailemassa ja ostoksilla, me oltiin Hugon kaa aina mun ja äiskän huoneessa odottelemassa.

Menkää vaan, kyllä me ollaan täällä ihan nätisti sen aikaa!!!

HAH HAH HAAAAA!!!! Vihdoinkin kahden!! Mitäs ekaksi tehdään?? Huudellaanko noille naapurihuoneen Lagotoille tsempitykset huomiseen kehään?

Sitten me leikittiin itsemme niin läkähdyksiin, että ruokailemasta palaavat totesivat vesikuppimmekin typötyhjäksi. Janohan siitä riehumisesta oli tullut.
Aamulla heti lenkkeilyn ja aamiaisen jälkeen kohti näyttelypaikkaa. Viereisen huoneen Lagotot tekivät yhtä aikaa lähtöä, ja sovimme ajavamme heidän perässään, heille kun reitti oli jo entuudestaan tuttu. Eikä mennyt aikaakaan kuin hetki, ja olimme perillä. Sit alkoi taas odottelu. Se aiemmin tapaamani Barbet tuli moikkaamaan meitä. Oli oikein ROP-ruusuke matkassa!! Mä kyllä flirttailin ja leikin sen kanssa sen minkä kerkesin. Semmoinen kevyt viaton matkaromanssi ihanan poitsun kanssa. Se kun oli kuitenkin ranskalainen ja äiti on sanonut ettei espanjalaiset voi ottaa vakavasti noita liehitteleviä ranskalaisherroja. Ystäviä olemme kuitenkin jatkossakin, jos joskus jossain satumme tapaamaan!!
Sitten läheni oma vuoromme.

Kehässä Hugo ja Camilla

Äitiiii, mikäs toi tommonen ruusuke on?? Olinks mä hyvä, vai??  Joko mennään?

Tässä poseerauskuva meistä.

Tässä me nyt ollaan: My Big Dream Happiness, SERT, CAC ------>EST MVA
sekä  poikani  Hugo:  Mandinez Shining Star, JUN SERT,JUN VSP, VSP
Noi pokaalit on Hugon, mä vaan satun istumaan niitä likempänä.  
Tämä oli äitille ja mulle oikea onnenpäivä, upeaa nähdä kuinka omat lapset pärjää maailmalla!!!
Maanantaina oli taas paluu arkeen ja kotimatkalle lähtö. Kiitokset Hugolle ja hänen perheelleen ihanasta matkaseurasta!!!

Hotellihuoneessa otettu kuva voitonjuhlastamme!!! 

Tänään täyttyi blogissani 20 000 kävijän raja!!  Huh huh, en olis oikeesti uskonut että näitä meidän juttuja luetaan näin valtavasti. Itseasiassa alunperin tarkoitus oli tehdä lähinnä oman muistin tueksi päiväkirja, josta tarvittaessa löytyy kaikki mitä meille matkan varrella tapahtuu. Kiitokset kuitenkin kaikille meidän juttuja seuranneille mielenkiinnostanne!! :)

Sekin on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka monesta maasta tarinoitamme lueskellaan. Listalta löytyy tällä hetkellä: Belgia, USA, Tsekki, Bulgaria, Norja, Saksa, Ranska, Georgia, Ruotsi, Englanti, Chile, Tanska, Venäjä, Eesti, Hollanti, Unkari sekä Etelä- Afrikka.

Yhtä innokkaana kuin ylläolevassa kuvassa  nenä tiukasti ikkunassa, odotan äitiä töistä kotiin palaavaksi, toivon teidänkin pysyvän matkassamme seuraamalla kuulumisiamme ja laittelemalla kommenttejakin!!!

Mukavia pakkaspäiviä Kaikille!!! Nautittavaaa, eikö????