Heti mukavan kylpyläpäivämme jälkeisenä aamuna tapahtui jotain järkyttävää. Saimme tiedon siitä kun äiti töiden jälkeen tuli kotiin, avasi koneen ja alkoi lukemaan s-postejaan. Katjalta oli tullut viesti, jossa hän kertoi hurjasta kokemuksestaan, ollessaan aamulla töihin menossa.

Tämä kuva sai äitille kyyneleet silmiin ja minäkin siinä  häkellyin ihan että mitähän se äiti nyt vetistelee. Hurjasta kuvasta huolimatta, Katjalla oli valpas suojelusenkeli mukanaan, koska välttyi vakavilta vammoilta. Iltapäivälehdetkin huomioivat tapahtuman:http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1900790

Ystävät ovat tärkeitä ja meidän tulisikin muistaa se kertoa myös heille, eikä pitää sitä itsestäänselvyytenä tyyliin: kai se nyt tietää että on mulle tärkeä.... aina ei tapahtumat pääty näin onnekkaasti kuin onneksi tällä kertaa!!  Katjasta,Samposta ja Penusta on tullut meidän perheelle HYVIN tärkeitä ja läheisiä ihan siitä asti, kun mä bongasin Penun Mustin ja Mirrin nurkalla ja vähän ko keikistelin, niin Penu pyysi jo treffeille. Siitä juttua olen kertonutkin jo syyskuulla 2008.

Tänään me treffattiin taas Penun kanssa koirapuistossa.

Kuva on huono, mutta tunne on aito.

Joku on sanonut ettei lyhkäseen turkkiin lumi jää kiinni.......

Penu rakastaa keppejä. Pitäisköhän mun synttärilahjaksi kerätä sille niitä säkillinen??

Malttoi Penu sentään juostakin mun kanssa kilpaa.

Sitten me luettiin muiden kävijöiden viestejä tarkkana.

Penu hei!! Kato nyt tuli Rotikoita tohon viereiseen aitaukseen, mennäänkö katsomaan??

Käytiinhän me siinä aidan reunalla niille huutelemassa, onneksi ne ei kauheesti pahastuneet. Sitten meidän kaveriksi tuli ruskeapilkkuinen Dalmis, se oli ihan kiva. Sitten tuli semmoinen suden näköinen tyttökoira, mistä mä en oikeen tykännyt. En mä sille ilkee ollut, mutta se pelotti mua jotenkin, niin koitin pysyä kauempana siitä. Sitten se ryökäle yritti mennä mun äitin taskulle , haistaen siellä olevat namit. Silloin mä tulin esiin ja näytin sille hammasta ja käskin sen jättää mun äitin rauhaan!! Uskoi se, ettei tarvinnut tappelemaan ruveta. Me sitten annettiin tilaa seuraaville puistoon tulijoille lähtemällä pois. Ihan jo ootan, koskahan me seuraavan kerran nähdään. Niin se vaan on että toisen vesikoiran kanssa on aina ne kaikkein parhaat leikit, vaikka leikinhän minä muunrotuistenkin kanssa jos niistä on riehujiksi