Ollaan tässä vietetty lomaa, joten ei olla keretty koneen ääressä istuksimaan juurikaan. Käytiin uimassa Dannyn ja Fenon kanssa Merrasjärvellä ja kyllä oli taas kivaa. Danny ei välittänyt omasta vesilelustaan juurikaan, joten koitti aina pölliä mun omani. Sitä varmaan hävetti, kun sillä oli semmonen tyttöjen värinen lelu ja mulla taas semmonen selvästi miehekkäämmän olonen keltamusta versio. Harmittavan monta kertaa saikin Danny vietyä kuonon mitalla minun patukkani. Ei mua kyllä hävettänyt sitä punaista donitsiakaan noutaa, pääasia että jotain oli suussa rantaan tullessa.

Sitten me käytiin Tiinan ja Peten sekä heidän Ida-vauvansa luona vadelmia poimimassa. Ida oli päikkäreillä kun mentiin äitin ja Tiinan kanssa pihan perällä olevien vattujen luo. Mullahan alko heti olemaan tylsää, ko äiti ja Tiina vaan juorusi keskenään ja kädet hamusi vattuja minkä kerkesivät. Aattelin sit ruveta tutkimaan paikkoja. Löysinkin kivan purkin, jonka kannenkin sain jotenkin käännettyä auki. Sieltä tuli ihanan iso kasa osittain puoliksi mädäntyneitä kotiloita, joita Tiina oli sinne kerännyt hävitettäväksi ja aurinko oli ihanasti niihin porottanut. Siinä kun se kotiloiden hautausmaa oli levällään pitkin peltoa, niin en voinut vastustaa kiusausta heittäytyä siihen selälleni kierimään. AAAAAHHHH!!! Äiti vaan ei jostain syystä ilahtunut. Sanoi mulle että YÖK, miten sä löyhkäät!!!  Tiina sit ystävällisesti lainasi heidän suihkuaan ja meikälikka joutui pesulle. Kotona vielä pestiin kahteen kertaan ennenkuin  kelpasi meidän äitille. Sitten illalla silmästä tuli semmosta vihreetä paksua rähmää, eikä äiti tiennyt, tuliko silmätulehdus tuosta uintireissusta vai niistä kotiloista. Lääkärireissuahan se tiesi ja silmätippakuuria. Onneksi silmät tuli pian taas kuntoon.

Agility on jäänyt nyt vähemmälle, kun on ollut niin paahtavan helteistä ettei siellä jaksaisi Erkkikään hypellä. Siispä pidimme Kaarinan luona omat treenit. Valokuviakin otettiin ja niitä katsellessa äiti ja Kaarina nauroivat ihan vedet silmissä!! Tajusivat viimein, kuinka vaikee meidän on semmosista ilmeistä ja ohjeista ottaa mitään tolkkua. Kaikkein karmeimmat kuvat on sensuroitu, mutta tässä muutamia otoksia.

Näin sitä mennään, kun oikein ohjataan.

LÄL LÄL LÄÄÄ!!!!  Ite näytit väärää puolta!!  Eli välillä käytiin neuvonpitoa siitä, miltä puolelta mikäkin kepakko tulee kiertää.

Sojota sä vaan sillä sormellas, mähän oon jo menossa!!

Eikös muuten ole komee este, minkä Vesku oli rakentanu???

No niin, hypätty on, jokos niitä nakkeja alkaa herua??

Dannykin pisti korvat pupuasentoon ja antoi palaa.

Kaarinalla meinas jäädä pallo jumiin taskuun. Danny tarkkailee tilannetta huolestuneena: lentääx se pallo vai ei??

Sitten me käytiin kylässä semmosessa paikassa, missä oli pupu pihalla häkissä. Se oli musta ihana!! Mä koitin sen kanssa leikkiäkin ja huiskutin häntääkin sille sen minkä kerkesin . Se ei edes pelännyt mua, kun perheessä on omiakin koiria. Olisipa kiva, kun meilläkin olisi pihalla oma pupu. Nyt on ainoat puput mitä täällä näkee, niin arkoja, että loikkivat kiireesti piiloon tullessaan nähdyiksi. Se on tosi tylsää.